Miksi en vain menisi omaa tietäni eron jälkeen

Alpha Masteryssa olemme havainneet viime vuosina silmiinpistävän trendin: yhä useammat miehet miettivät vakavasti, kannattaako uuden pitkäaikaisen suhteen tai uuden avioliiton solmiminen eron tai avioeron jälkeen. Tämä ei ole vain ohimenevä tunne – se heijastaa syvempää muutosta miesten psykologisissa reaktioissa romanttiseen pettymykseen, luottamuksen menetykseen ja oikeudelliseen haavoittuvuuteen.

Toiseen avioliittoon – onko se sen arvoista?

On hyvin tiedossa, että yli 50 % ensimmäisistä avioliitoista länsimaissa päättyy avioeroon (American Psychological Association, 2023). Itse asiassa riski on vielä korkeampi pitkäaikaisissa avoliitoissa ilman virallista avioliittoa, koska ero on helpompi toteuttaa ja rakenteellinen sitoutuminen heikompi (Schoen ym., 2002).

Mikä on vielä yllättävämpää – ja huolestuttavampaa – on se, mitä tapahtuu ensimmäisen avioliiton jälkeen. Noin 67–80 % eronneista menee uudelleen naimisiin 3–5 vuoden sisällä (Pew Research Center, 2014; U.S. Census Bureau, 2021). Voisi olettaa, että nämä toiset avioliitot onnistuisivat paremmin – onhan osapuolilla oletettavasti enemmän viisautta, kokemusta ja ehkä myös tarkempaa harkintaa. Valitettavasti tämä oletus ei pidä paikkaansa.

Kova todellisuus on tämä: toiset avioliitot päättyvät vielä useammin eroon kuin ensimmäiset. Useiden pitkittäistutkimusten mukaan noin 65–75 % toisista avioliitoista päättyy lopulta avioeroon (Amato, 2007; Hetherington & Kelly, 2002). Syitä tähän ovat muun muassa ratkaisemattomat henkilökohtaiset ongelmat, uusperheen aiheuttamat paineet, alhaisempi alkuperäinen sitoutuminen sekä eräänlainen tunneperäinen uupumus, joka saa parit olemaan vähemmän halukkaita taistelemaan suhteensa puolesta.

Mitä tämä merkitsee erosta tai avioerosta toipuville miehille?

Se merkitsee sitä, että tilastot eivät tue uskomusta, jonka mukaan toinen avioliitto tarjoaisi “paremman vaihtoehdon.” Itse asiassa rationaalisesti tarkasteltuna se on yksi epäedullisimmista vedoista, jonka mies voi tehdä – erityisesti, jos hänen ensimmäinen suhteensa päättyi tavalla, joka jätti jälkeensä tunneperäisen trauman, oikeudellisen haitan tai huoltajuusriitoja.

Tämä ei tarkoita, ettei yksikään mies voisi koskaan mennä uudelleen naimisiin, mutta se tarkoittaa, että päätös tulisi tehdä äärimmäisellä varovaisuudella, arvojen selkeydellä ja mielellään vasta perusteellisen itsearvioinnin ja tunneperäisen toipumisen jälkeen. Pelkkä “uuden yrityksen” tekeminen ilman sisäisen arvokierroksen uudelleenrakentamista (SIVH) tai aiempien toimintahäiriöiden käsittelyä johtaa yleensä samojen – tai jopa pahempien – dynamiikkojen toistamiseen.

Poistumisskenaario

Merkittävä osa Alpha Masteryn miesasiakkaista on esittänyt saman rehellisen ja polttavan kysymyksen: miksi minun ylipäätään pitäisi palata deittimarkkinoille? Onko se tunteellisen vaivan, taloudellisen riskin ja psykologisen alttiuden arvoista?

Kyse ei ole abstraktista filosofisesta ongelmasta – tämä on todellinen, käytännöllinen päätös, jonka tuhannet miehet kohtaavat erityisesti korkean konfliktin avioerojen tai tunneperäisesti uuvuttavien pitkäaikaissuhteiden jälkeen. Meidän näkökulmamme on nyansoitunut: päättäminen olla palaamatta markkinoille, tai ainakin viivyttää paluuta, ei ole ainoastaan hyväksyttävää – se on usein kaikkein rationaalisin, itseä suojeleva liike, jonka mies voi tehdä eron jälkeen.

Tähän on useita syitä.

1. Tunteellinen työ ja psykologinen uupumus

Uuden romanttisen yhteyden muodostaminen vaatii intensiivistä tunneperäistä työtä – haavoittuvuutta, tarkkaavaisuutta, optimismia ja aikaa. Miehille, jotka ovat jo kokeneet petoksen, hylkäämisen tai pitkittyneen oikeudellisen sodankäynnin, tämä vaiva tulee usein jyrkkään psykologiseen hintaan. Tutkimukset osoittavat, että miehet kokevat avioeron jälkeiset tunteet usein voimakkaammin kuin naiset, usein siksi että heiltä puuttuu vastaava sosiaalisen tuen verkosto (Dreyer ym., 2019; Umberson & Williams, 2005). Tämä voi johtaa lisääntyneeseen ahdistukseen, masennukseen ja jopa somaattisiin oireisiin (Kiecolt-Glaser & Newton, 2001).

2. Hylätyksi tulemisen pelko ja riski

Monet miehet kertovat avoimesti ahdistuksesta ja jopa pelosta nykyisiä deittailudynamiikkoja kohtaan. Tämä ei ole heikkoutta – vaan kaavan tunnistamista. Kontekstissa, jossa sosiaalinen media, deittisovellukset ja algoritminen suodatus hallitsevat, toimintatavat ovat muuttuneet. Miehet kokevat usein, että heitä arvioidaan läpinäkymättömien ja armottomien kriteerien kautta. Tutkimus on vahvistanut mitattavan epäsymmetrian: alustoilla kuten Tinderissä naiset “swipeavat oikealle” (osoittaen kiinnostusta) vain 4,5 %:ssa miesprofiileista, kun taas miehet swipeavat oikealle 61,9 %:ssa naisprofiileista (Bruch & Newman, 2018). Lopputulos? Massiivinen hylkääminen ja turhautuminen suurimmalle osalle miehiä.

3. Hypergamia ja sosioekonominen epäsuhta

Toinen rakenteellinen ongelma on naisten hypergamia – taipumus etsiä kumppaneita omalla tai sitä korkeammalla sosiaalisella tai taloudellisella tasolla. Tätä ilmiötä on tutkittu monissa evolutiivisissa ja sosiologisissa konteksteissa (Buss, 1989; Hakim, 2011). Kun naiset ovat yhä koulutetumpia ja taloudellisesti itsenäisempiä, heidän “kelvollisten” miesten joukkonsa pienenee, koska harvemmat miehet ansaitsevat heitä enemmän tai nauttivat korkeampaa asemaa. Näin ollen monet pätevät, kunnolliset miehet, jotka eivät viesti riittävän korkeaa sosiaalista asemaa – erityisesti avioeron jälkeen – jäävät kokonaan ulkopuolelle.

Näissä tapauksissa kyse ei välttämättä ole itsearvosta tai pätevyydestä – vaan rakenteesta. Mies voi olla henkisesti ja emotionaalisesti valmis uuteen suhteeseen, mutta hänen toivomansa kategoriassa olevat naiset eivät vastaa. Ja vaikka tämä on turhauttavaa, se ei ole asia, jonka miehet voisivat korjata pelkällä yrittämisellä. Kulttuuriset ja taloudelliset trendit ovat yksilön kontrollin ulkopuolella.

Keskeiset ajatukset

Monille miehille poistuminen tai sinkkuna pysyminen joksikin aikaa ei ole epäonnistuminen – se on strateginen, arvokas vastaus eron jälkeiseen ympäristöön. Jatkuva paine “mennä takaisin markkinoille” tai “päästä yli” voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä, jos se johtaa ennenaikaisiin kietoutumisiin tai samojen virheiden toistamiseen.

Sen sijaan monet asiakkaat hyötyvät siitä, mitä kutsumme “rakenteelliseksi vetäytymiseksi” – harkitusta parantumisen, arvojen uudelleenjärjestämisen (SIVH) ja itsen uudelleenrakentamisen jaksosta ennen kuin päättävät, mikä rooli, jos mikään, romanttisella kumppanilla tulisi olemaan heidän tulevassa elämänrakenteessaan.

Paradoksi: Elämän rakentaminen naista varten

Alpha Masteryssa kohtaamiemme miesten keskuudessa nousee usein esiin silmiinpistävä paradoksi. Se alkaa terveestä oivalluksesta: “Minun täytyy rakentaa elämä, johon hyvä nainen haluaisi astua.” Tämä lähtökohta ei ole ainoastaan totta – se on usein myös mullistava. Mies alkaa vakauttaa talouttaan, parantaa fyysistä kuntoaan, kehittää syvempää itsearvostusta ja selkeyttää arvomaailmaansa. Seurauksena hänen elämänsä muuttuu rakenteellisemmaksi, miellyttävämmäksi ja itseohjautuvammaksi.

Mutta sitten tapahtuu jotain odottamatonta: hän alkaa nauttia tuosta elämästä omilla ehdoillaan.

Itse asiassa vakaan ja houkuttelevan ympäristön valmistaminen tulevaa kumppania varten lisää miehen vaihtoehtoja, toimijuutta ja selkeyttä. Hän ei ole enää tunneperäisesti tarvitseva tai hyväksynnänhakija, vaan saattaa yhtäkkiä huomata, että häntä jahdataan – sen sijaan, että hän itse jahtaisi muita. Ironia on terävä: yrittäessään rakentaa elämän, johon nainen voisi astua, hän usein huomaa, ettei enää kipeästi tarvitsekaan hänen tuloaan elämäänsä oikeuttaakseen sen.

Tätä kutsumme tarpeettomuuden paradoksiksi: mitä omavaraisemmaksi ja juurtuneemmaksi mies todella tulee, sitä vähemmän hän tuntee painetta kiirehtiä uuteen suhteeseen. Ja paradoksaalisesti juuri tämä kiireettömyys tekee hänestä merkittävästi vetovoimaisemman – koska hän ei enää valitse epätoivosta, vaan harkinnasta.

Avoimuus ilman kiirettä

Alpha Masteryssa emme kehota miehiä sulkemaan itseään rakkaudelta tai tulevilta yhteyksiltä. Se olisi kyyninen virhe. Varotamme kuitenkin myös reaktiivisesta tarpeesta “ratkaista” yksinäisyys välittömästi. Oikea mielentila on avoimuus ilman kiirettä.

Se tarkoittaa avoimena pysymistä uusille kohtaamisille, mutta kieltäytymistä tinkimästä ydinarvoista tai pitkäaikaisesta vakaudesta hetkellisen helpotuksen vuoksi. Miehiä rohkaistaan määrittämään etukäteen ne neuvottelemattomat asiat – selkeät “dealbreakerit” – jotta he eivät lankeaisi sijoittamaan voimakkaasti kumppaneihin, jotka lopulta eivät sovi yhteen heidän arvojensa tai elämänmissionsa kanssa.

Tästä syystä insistomme esiseulontaan samalla kurinalaisuudella, jota sovellettaisiin liikekumppanin palkkaamiseen. Parisuhteet eivät ole viikonloppuharrastuksia; ne ovat elämää muuttavia fuusioita. “Hire slow, fire fast” ei ole vain bisnessääntö – se on myös itseä suojaava strategia miehille, jotka ovat haavoittuvassa tilassa eron jälkeen.

Miksi emme sano “Saat sen toimimaan”

Tiedostamme, että monet perinteiset tai konservatiiviset äänet saattavat kehottaa miehiä yksinkertaisesti “valitsemaan naisen, joka pitää sinusta, ja sitoutumaan.” Vaikka tällainen neuvo saattoi toimia aikana, jolloin sukupuoliroolit olivat paremmin linjassa, lojaalisuus suhteissa korkeampi ja kulttuuri tuki monogamiaa vahvemmin, sillä ei ole enää samaa strategista painoarvoa nykyään.

Tuo neuvo tulee tavallisesti miehiltä, jotka ovat viettäneet koko elämänsä yhdessä avioliitossa tai pitkäaikaisessa monogamisessa suhteessa – usein ilman petosta, valheellisia syytöksiä tai oikeudellisia taisteluita. Heidän kokemuksensa, vaikka jalo, ei sisällä olennaista dataa nykyisestä postmodernista parisuhteiden taistelukentästä.

Emme väheksy heidän hyviä aikomuksiaan – mutta meidän täytyy väheksyä heidän toiminnallista relevanssiaan silloin, kun kyse on miesten konsultoimisesta, jotka ovat juuri selvinneet emotionaalisesta tuhosta. Sen ehdottaminen, että tällaisen miehen pitäisi “vain sitoutua uudelleen”, on kuin käskisi sotaveteraania liittymään uudestaan palvelukseen alueelle, joka on yhä täynnä miinoja – ilman uutta karttaa.

Loppuajatuksena

Mies, joka on jälleenrakentanut itsensä, ei välttämättä etsi kumppanuutta – mutta hän on vihdoin valmis valitsemaan, sen sijaan että etsisi itse tulevansa valituksi. Juuri tämä on maskuliinisen suhdeauktoriteetin todellinen akseli eron jälkeisessä vaiheessa.