Kun kyse on eroista, huoltajuusriidoista ja lasten osallisuudesta, todellinen kysymys ei ole se, voidaanko lapsia manipuloida, vaan: missä määrin vanhemmat manipuloivat lapsia prosessin aikana?
Alpha Masteryssa kokemuksemme mukaan lasten manipulointi tapahtuu usein tavoilla, jotka ovat sekä epäintuitiivisia että psykologisesti hienovaraisia. Tämä pätee erityisesti nuorempiin lapsiin, joiden identiteetti- ja lojaalisuusrakenteet ovat vasta kehittymässä ja joiden tunne-elämän rajat ovat muovautuvia.
Tässä on kolme kriittistä psykologista oivallusta, jotka jokaisen vanhemman tulisi ymmärtää.
1. “Surullinen valhe”: Toisen vanhemman vähättely usein toimii
Laajasti levinnyt narratiivi nykyaikaisessa perhepsykologiassa väittää, että toisen vanhemman “mustamaalaaminen” kostautuu lopulta – eli lapset näkevät sen läpi ja torjuvat manipuloijan. Vaikka näin voi joskus käydä, todellisuus on paljon häiritsevämpi: jos toinen vanhempi on päättänyt psykologisesti kääntää lapsen toista vastaan ja hänellä on siihen tarpeeksi aikaa, tunnevoimia ja strategista älykkyyttä, hän onnistuu usein.
Tämä vastaa havaintoja Parental Alienation Syndrome (PAS) -kirjallisuudesta, jonka kuvasi ensimmäisenä Richard Gardner. Se selittää, miten vanhempi voi systemaattisesti heikentää lapsen suhdetta toiseen vanhempaan vihjailujen, toiston ja tunneperäisen manipuloinnin avulla (Gardner, 1998). Vaikka PAS on kiistanalainen, empiiriset tutkimukset vahvistavat, että jatkuva toisen vanhemman vähättely voi aiheuttaa lapselle pitkäaikaista tunne- ja ihmissuhdevahinkoa (Bernet ym., 2010; Warshak, 2015).
Lapset, vaikka nuoriakin, ovat täysin tietoisia ja sosiaalisesti sopeutuvia olentoja. He reagoivat voimakkaasti narratiiviseen kehystämiseen. Heidän kognitiiviset mallinsa muotoutuvat sen tunneilmaston ja “totuusrakenteen” kautta, jossa he kasvavat. Jos yhtä vanhempaa jatkuvasti kuvataan turvattomana, riittämättömänä tai rakkauden arvoa vailla olevana, lapsen tunneuskollisuus siirtyy ajan myötä – vaikka tosiasiallista perustetta ei olisikaan.
2. Epäintuitiivinen strategia: “Turvallisimman tilan” rakentaminen
Vastoin intuitiota, tehokkain pitkän aikavälin huoltajuusstrategia ei perustu toisen vanhemman arvon vähentämiseen, vaan vakaan, rauhallisen ja tunne-elämältään turvallisen kotipesän rakentamiseen.
Kehityspsykologinen tutkimus osoittaa selvästi, että lapset hakeutuvat kiintymyksen turvaan ja ympäristön ennustettavuuteen (Bowlby, 1988). Kiintymystutkimukset (Ainsworth ym., 1978) osoittavat lisäksi, että hoivaympäristön fyysisillä ja emotionaalisilla piirteillä on keskeinen rooli uskollisuuden ja luottamuksen muodostumisessa.
Alpha Masteryssa olemme nähneet toistuvasti, että vanhempi, joka rakentaa rauhallisimman, järjestäytyneimmän ja tunneälykkäimmän kodin – voittaa. Tämä tarkoittaa panostamista:
- Personoituihin ja lohdullisiin fyysisiin tiloihin
- Mataliin konfliktin arjen rutiineihin
- Ennustettavaan tunne-elämän säätelyyn
- Pitkäaikaisiin sitoumuksiin lapsen kehittyviin tarpeisiin
Tällaiset olosuhteet eivät ole lahjontaa; ne ovat arvolähtöistä johtajuutta perhekontekstissa. Kun vanhemmat vähentävät jännitteitä ja toimivat vahvana, rauhallisena läsnäolona, lapsi luonnollisesti suuntautuu heihin – sekä tunneperäisesti että fyysisesti. Tämä myös ehkäisee ns. “triangulaatioefektiä”, jonka perheterapiassa on kuvattu: tilannetta, jossa lapsi revitään kahden emotionaalisesti kilpailevan vanhemman väliin (Minuchin, 1974).
3. Uuden “puolivanhemman” tuominen liian aikaisin on lähes aina virhe
Monet vanhemmat uskovat, että uuden romanttisen kumppanin esittely lapselle pian eron jälkeen vahvistaa heidän tunne- tai oikeudellista asemaansa. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että näin on harvoin – ja useimmiten tulos on päinvastainen.
Avioerolapset kokevat uusien vanhempihahmojen ilmestymisen yleensä horjuttavana (Ganong & Coleman, 2004). Emotionaalisesti haavoittuvassa vaiheessa lojaalisuuskonfliktit ovat suuria. Ellei uusi kumppani ole poikkeuksellisen tunneälykäs, taloudellisesti itsenäinen, vähän neuroottinen ja lapseton, hänestä tulee usein enemmän haitta kuin tuki – sekä tunne-elämässä että juridisesti.
Lisäksi jos uusi suhde tulee näkyviin liian aikaisin – erityisesti sosiaalisessa mediassa – sitä voidaan käyttää vanhempaa vastaan oikeudessa tai vastapuolen narratiivin vahvistamiseen. Olemme nähneet monia tapauksia, joissa uusi kumppani on lopulta hyödyttänyt vastapuolta enemmän kuin vanhempaa, jota hän alun perin tuki.
Yhteenveto: Uuden suhteen tulisi pysyä yksityisenä ja erillään huoltajuuskysymyksistä siihen asti, että tilanne on rauhoittunut ja lapsi on tunne-elämässä vakautunut.
Loppusanat: Toimi yksin, strategisesti ja pitkäjänteisesti
Onnistuminen huoltajuuskiistoissa – ja mikä tärkeintä, lasten hyvinvoinnin turvaaminen – edellyttää keskittymistä pitkäaikaiseen ympäristön vakauteen, psykologiseen tasapainoon ja johdonmukaiseen hoivaan.
Vaikka lasten manipulointi panettelun kautta saattaa tuottaa lyhytaikaisia psykologisia “voittoja”, nämä tulokset romahtavat usein, ellei niitä tue rauhallinen ja vakaa läsnäolo. Lisäksi ulkopuolisten muuttujien (kuten uusien kumppanien) tuominen liian aikaisin harvoin vahvistaa asemaasi.
Todellinen menestys “taistelussa lapsista” saavutetaan hiljaisesti – tunne-elämän rakenteen, luotettavan läsnäolon ja syvän ympäristöturvallisuuden kautta.
Tämä artikkeli on vapaasti luettavissa. Saat käyttöösi vielä enemmän laadukasta sisältöä – rekisteröidy nyt maksutta.
Onko sinulla kysymys miehistä, naisista, alpha mastery -stä tai ihmissuhteista? Jätä se tänne ja saat pian vastauksen!