“Rakastuminen” kesken kiivaan huoltajuuskiistan

Yllättävän moni Alpha Mastery -asiakkaistamme on kertonut “rakastuneensa” pian eron tai avioeron jälkeen. Usein he kuvaavat uutta suhdetta kohtalonomaisena kohtaamisena — jopa “elämänsä rakkauden” ilmestymisenä. Vaikka tunnevoimaisuus on todellista, tätä kokemusta täytyy arvioida kriittisesti sekä psykologisesta että käytännöllisestä näkökulmasta — erityisesti silloin, kun huoltajuuskiistat ovat käynnissä.

Psykologisesti katsottuna se, mitä tässä vaiheessa usein tulkitaan “rakkaudeksi”, selittyy pikemminkin tunneperäisellä siirrolla ja traumasitoutumisella. Kiintymys- ja surututkimuksen mukaan ihminen, joka käy läpi voimakasta ihmissuhdestressiä — kuten avioeroa tai lasten huoltajuuskiistaa — on erityisen altis muodostamaan nopeita kiintymyksiä, joiden tarkoitus on lievittää kipua ja palauttaa tunne vakaudesta ja arvostuksesta (Fraley & Shaver, 2000; Birnbaum et al., 2014). Tämä ei välttämättä ole rakkautta vakaassa ja kestävässä mielessä, vaan psykologinen selviytymismekanismi, jonka käynnistävät menetys, syyllisyys ja identiteetin horjuminen.

Lisäksi ennenaikainen “uusi rakkaus” voi merkittävästi heikentää miehen asemaa huoltajuuskiistassa. Tuomioistuimet ja vastapuolen juristit voivat helposti käyttää uuden kumppanin ilmestymistä todisteena siitä, että isä on emotionaalisesti epävakaa, hajamielinen tai jopa lasten tarpeista piittaamaton. Erityisen vahingollista on, jos uusi kumppani esitellään lapsille liian varhain tai näkyy sosiaalisessa mediassa. Tuomarit suhtautuvat usein varauksella siihen, mitä he pitävät kaoottisena tai epävakaana ympäristönä — etenkin huoltajuusarvioinnin varhaisessa vaiheessa (Kelly & Lamb, 2000).

Lyhyesti: vaikka “rakastuminen” voi tuntua pelastukselta, huoltajuuskiistan kontekstissa se on lähes aina väärin ajoitettu. Miehen on ymmärrettävä sekä psykologiset mekanismit että strategiset seuraukset lastensa tulevaisuuden kannalta.

1. Miksi sitä kutsutaan “putoamiseksi”

Kun puhumme rakastumisen käsitteestä, Alpha Mastery yllättävästi yhtyy filosofi Slavoj Žižekin provokatiivisiin näkemyksiin. Toisin kuin yleinen terapeuttinen narratiivi, jonka mukaan romanttinen rakkaus on eheyttävä voima, Žižek pitää rakastumista väkivaltaisena murtumana — psyykkisen vakauden ja autonomian menetyksenä.

Hänen Lacanilaisessa ajattelussaan rakkaus ei ole ensisijaisesti vahvistus vaan ontologinen romahdus:

• Rakastuminen horjuttaa, ei vahvista. Se ei ole itsehallinnan teko vaan symbolisten koordinaattien hajoaminen, joiden avulla ihminen aiemmin navigoi todellisuutta.
• Rakkaus on epäsymmetrinen ja tahdoton. Se ei ole tietoinen valinta kahden järkevän ihmisen välillä, vaan jotakin, joka “tapahtuu” sinulle — usein järjen vastaisesti.
• Rakkaus on Lacanin mielessä Tapahtuma, joka rikkoo symbolisen järjestyksen, tuo kaaosta ja kieltäytyy sulautumasta eheään identiteettiin.
• Rakastuminen tekee ihmisestä irrationaalisen. Tutkimukset osoittavat, että varhaisen vaiheen romanttinen rakkaus muistuttaa neurologisesti pakko-oireista häiriötä: se aktivoi dopamiinijärjestelmiä ja heikentää päätöksenteosta vastaavan aivokuoren toimintaa (Fisher et al., 2005; Zeki, 2007).

Toisin sanoen: tämä päihtymystä muistuttava tila tekee ihmisestä haavoittuvamman, ei strategisemman.

Huoltajuuskiistoissa tämä on erityisen ongelmallista. Neuvottelut vaativat selkeyttä, johdonmukaisuutta ja uskottavuutta. Jos mies “putoaa” uuteen kiihkeään tunnesiteeseen keskellä oikeustaistelua, hän menettää helposti hallinnan omista reaktioistaan — mikä voi vahingoittaa häntä oikeudessa ja lasten silmissä.

2. Rebound-suhteen suuri riski

Yksi yleisimmistä psykologisista ansoista, joita olemme nähneet Alpha Masteryssa, on rebound-suhde. Mies saattaa vilpittömästi uskoa löytäneensä “elämänsä rakkauden” vain viikkoja tai kuukausia eron jälkeen, mutta todellisuudessa kokemus on lähes aina vääristynyt. Tunnevoimainen vetovoima perustuu harvoin syvään ymmärrykseen naisen luonteesta — vaan surun, yksinäisyyden ja projektion dynamiikkaan.

Kolme mekanismia, jotka ohjaavat reboundia:

• Yksinäisyyden aiheuttama idealisointi: eronnut mies täyttää tyhjiön yliarvioimalla uuden naisen hyveet (Cacioppo et al., 2006).
• Halo-efekti: fyysinen viehättävyys tai varhainen lämpö johtaa kokonaisvaltaiseen positiiviseen arvioon persoonasta (Nisbett & Wilson, 1977).
• Kostomotiivi: tiedostamaton tarve osoittaa exälle ja itselle, että “olen voittanut ja siirtynyt eteenpäin.”

Tulos: ennenaikainen fuusio — mies sitoutuu liian nopeasti, ilman riittävää esikarsintaa arvoista, emootioista ja pitkäaikaisesta yhteensopivuudesta.

Strategisesti tämä on vaarallista. Huoltajuuskiista vaatii täyden keskittymisen lapsiin ja oikeudellisiin velvoitteisiin. Rebound kuluttaa tunteet, energian ja usein myös rahat väärään paikkaan. Usein mies vielä yrittää todistaa uuden suhteen terveellisyyttä — julkaisemalla kuvia, korostamalla kumppaniaan — mutta lopulta tämä heikentää hänen uskottavuuttaan tuomioistuimessa.

3. Juridiset riskit – tunnevoittojen vaihtaminen puolustuksesta

Uuden suhteen aloittaminen kesken huoltajuuskiistan ei ole vain tunneperäinen harha-askel — se on usein suora juridinen riski.

Sosiaalinen media aseena

Nykyisessä digitaalisessa maailmassa jokainen julkaisu voi päätyä todisteeksi. Viaton Instagram-tarina, yhteiskuva uudesta kumppanista tai julkinen kommentti voidaan kehystää todisteeksi siitä, että isä on keskittynyt romantiikkaan lasten sijaan (Wang & Dworkin, 2020). Perheoikeudessa havainto on todellisuus — ja havainto voi olla ratkaiseva.

Ylpeys ja “voittamisen” illuusio

Moni mies yrittää näyttää voittaneensa eron: “Löysin parempaa.” Tämä voi tuntua terapeuttiselta, mutta oikeudessa se on itsesabotaasi. Tutkimusten mukaan tuomarit ja asiantuntijat arvostavat vanhempaa, joka osoittaa vakautta, kypsyyttä ja kärsivällisyyttä (Kelly & Lamb, 2000). Uusi kumppani tekee vaikutelman impulsiivisuudesta ja hajanaisuudesta.

4. Kriittinen aikaikkuna

Useimmissa huoltajuuskiistoissa on kriittinen ajanjakso — muutaman viikon mittainen vaihe, jolloin väliaikaiset päätökset tehdään ja niiden pohjalta muodostuu pysyvä status quo. Tässä vaiheessa kaikki mikä hajottaa fokusta, voi olla kohtalokasta.

Uusi kumppani ei ole neutraali. Vaikka hän lupaisi tukea, hänen läsnäolonsa luo myrskyä — tunteellisesti, käytännöllisesti ja juridisesti. Vastapuolen juristit osaavat käyttää tätä hyväkseen.

Huoltajuuskiista ei ole hetki “rakastua.” Se on hetki olla järkkymätön isänä: keskittynyt, johdonmukainen ja aukoton.

Loppupäätelmä

Rakastuminen kesken kiivaan huoltajuuskiistan ei ole romanttinen pelastus, vaan usein strateginen virhe. Se tekee miehestä haavoittuvamman psykologisesti, kuluttaa energiaa väärään paikkaan ja heikentää hänen asemaansa oikeudessa.

Rakkaudelle tulee vielä aika myöhemmin. Mutta taistelun lasten tulevaisuudesta on käytävä kirkkaalla mielellä ja horjumattomalla keskittymisellä.